Review of Last Tango in Paris (1972) by Aki F — 11 Jan 2009
Bertoluccin mestariteos aikuistumisesta ja erilaisten roolimallien valitsemisen mahdollisuuksista. Rajapinta seksuaalisen turhautuneisuuden ja lapsellisuuksiin ulottuvan kapinan sekä pettymysten valilla on juuri sopivan ristiriitainen ja humoristinen.
Marlon Brando varastaa shown venyttamalla rooliaan jouhevasti kyynisesta antisankarista pelleilevaan kyynikkoon. Ihmisen nimeaminen merkitsee nuoruuden vapauden kuolemaa, vastuunkannon alkamista. Upea, maaninen elokuva.
This review of Last Tango in Paris (1972) was written by Aki F on 11 Jan 2009.
Last Tango in Paris has generally received positive reviews.
Was this review helpful?
Yes
No
