Review of Nixon (1995) by Joonas A — 02 Mar 2013

Richard Nixon on liian tunnistettava hahmo ja elokuvan alku menee yhtä lailla tunnistettavan Anthony Hopkinsin hyväksymisessä rooliin, vaikka roolisuorituksessa ei sinänsä olekaan mitään vikaa.

Nixonin huipulle nousemisen kuvaileminen tuntuu kuuluvan toiseen elokuvaan, koska ohjaaja Oliver Stone keskittyy niin painokkaasti Nixonin tunteiden kuvaamiseen ja Watergate-ajan hiillostukseen. Nämä kohtaukset ovat elokuvan muistettavimpia, mutta elokuvan kohtuuton kesto ei palvele niiden tarkoitusta.

Elokuvan focus on kysymyksessä: kuka on Richard Nixon? Nixon-elokuvan ongelmana on, että se laimentaa päähahmonsa pahoja puolia ja korostaa hyviä epäuskottavuuksiin asti (ilmeisesti siitä syystä, että Nixonin kuolemasta oli elokuvan teon alkaessa kulunut alle vuosi). Katsoja samaistuu ajojahdin kohteena olevaan Nixoniin ja oikein toivoo hänen pysyvän virassaan, koska hänen hyvät tekonsa olivat pahoja suurempia. Tämä on propagandaa, eikä sillä ole mitään tekemistä päähenkilön inhimillistämisen kanssa.